4.1.2017

Mikä vapauttaa sinut?



Tänään pyyhkiessä pakastimen ovea, osui muutama sana silmiini.
Vapaus.
Mikä vapauttaa sinut?
Aloin miettimään aihetta. 
Mikä sitten vapauttaa minut ja mistä?

Kun päätin vuodenvaihteessa, että vähennän kaikessa, se tarkoitti sitä itseään. Vähennä, vähemmän. 
En ole vapaa tekemään mitään, jos rajoitan ajatuksiani loputtomilla vaatimuksilla, vaatien itseltäni koko ajan enemmän, halutessani enemmän. 
En voi olla silloin vapaa tässä hetkessä.
Halutessani enemmän, ostaessani sitä ja tätä luon myös taloudellista epävakautta. 
En ole vapaa kun ostan, kun kulutan. 
Vapaus tulee haluamalla vähemmän!
Kun en saavuta kaikkia vaatimuksiani luon itselleni pettymyksen vankilan.
Jos näen, että elämäni on merkityksellinen vain suorittamisen kautta, olen tällöin omien vaatimusten ja odotusteni vanki. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että alan maata paikallani vain hengittäen. 
Tosin, sekään ei olisi huono idea välillä maata silmät kiinni ja vain hengittää. 
Tai maata ulkona silmät auki taivasta katsoen ja vain hengittää. 
Milloin sinä teit niin?
Niinpä, minullakin on siitä hetki. 
Mutta tarkoitan, että vähentämällä elämistä suorittamisen kautta, voin olla vapaa tuntemaan enemmän iloa vain tässä hetkessä.
Kun tunnen iloa, olen vapaa ajattelemaan positiivisemmin ja kanssakäymään läheisteni kanssa suuremmalla rakkaudella.
Tämä luo hyvän energisen jatkumon.
Voin olla onnellisempi kun vapautan itseni kaikista ympäristön luomista vaatimuksista ja odotuksista.
Teen vähemmän, mutta suuremmalla ilolla ja uskon että loppujen lopuksi teenkin kaiken millä on eniten merkitystä.

Mikä sinut vapauttaa? 

3.1.2017

Klo 11


Istun sohvalla katsoen valkoista luontoa. 
Nukuin tänään ylipitkään. 
Liian pitkään sanoo korvien väli. 
"Nyt pitää tehdä sitä ja tätä kun olit noin laiska".
Mun päässä on kova keskustelu. 
Istun vaan ja katson ulos. 
Vähemmän, muista vähemmän. 
Voit tehdä vähemmän!

Miksi nukuin pitkään?
Eilinen oli helvetillinen kipupäivä. 
Olin musertua. 
Mieli laukkasi kaikkialle. 
Sää vaihtui ja minun kehoni on kuin säätutka, kaikki muutos tuntuu kehossa.
Eli minä valvoin ja siitä seuraa nukkuminen pitkään. 
Ennen koin syyllisyyttä tästä.
Itseasiassa vieläkin, mutta tämä muutos ei tapahdu hetkessä. 
Tämä on hidas matka sisimpään. 
Vähemmän kaikkea kun ei ole kysymys vain materiasta.
Se on itseasiassa se helpoin osuus.

Istun viltin alla villasukissani. 
Syön riisipuuroa aamupalaksi ja  taidan riisua kuusen. 
Sen jälkeen on aika tyhjentää se päivän yksi laatikko. Yksi kun riittää.

Valkoista päivää sinulle!

2.1.2017

Vähemmän kaikkea



Less is more!
Kliseinenkin lause ehkä, mutta niin totta.
Kun vuosi vaihtui, mietin mitä lupaan itselleni tänä vuonna.
En halunnut tehdä suuria lupauksia, mihin en lopulta pysty ja vain luon lisää stressiä elämääni. 
Mietin mihin minä pystyn nyt. 
Less is more, pyöri päässäni koko ajan. 
Less less less. 

Vähemmän kaikkea, vähennä kaikessa.
Vähennä tavoitteita. 
Vähennä siten stressiä ja kipua kehossa.
Vähennä painoa, syö vähemmän. 
Suunnittele vähemmän. 
Vaadi itseltäsi vähemmän, ole lempeämpi ja armollisempi.
Kotona voi olla vähemmän väriä, tavaroita. 
Maksamalla velkoja, vähennän stressiä tulevaisuudesta.
Vähemmän. 
Ja hei, jos vuoden päästä puntari näyttää kilon vähemmän kuin tänään ja velkaa on vähemmän, on minun vuoteni jo suuri voitto!

Kun haluan jotain uutta ilmettä, ostan vaikka hiuspannan, en koko asua. 
Kun haluan karkkia, en kiellä sitä, mutta ostan jotain pientä, en koko pussia. 
Vähentämällä kaikessa, kaikkialla, vapautan elämässäni paljon hyvää energiaa siihen, millä on enemmän merkitystä.
Vähemmän olkoon punaisena lankana tänä vuonna kaikessa mitä teen, mitä ostan, suunnitelen ja miten elän elämääni. 

Tästä haluan teille blogissani tänä vuonna kirjoittaa. 
Minun matkastani vähempään. 
Ja voin luvata, että minä EN vähennä kirjoittamista vaan sitä juuri lisään. 

Oletko mukana kanssani tänä vuonna #vähemmänkaikkea haasteessa,  vähentää kaikessa ja katsoa mitä se tuo elämääsi? 



19.12.2016

Se tuli tontuilta



Joulu siis. 
Joulu riensi sydämeeni monelta suunnalta. 
Monen tontun käärimänä, täynnä rakkautta. 
Ei ole kotini täyttynyt pyyteettömästä rakkaudesta näin suuresti koskaan aiemmin.
Olen itkenyt ilosta, siitä suuresta rakkauden määrästä mitä tämä joulun aika on minulle tuonut monin eri tavoin.

Kuumeessa kirjoittelen teille kuulumisia, hymy huulilla. 
Koti ei ole tip top. 
Ei ole leivottu mitään vielä, edes niitä pipareita. 
Ei ole ruokiakaan valmistettu.
Tarkkaa joulusiivousta emme edes tee. 
Silti meillä on joulu. 
On kaunis kuusi.
Lahjoja odottamassa aattoa.
Kynttilöitä ja tonttuja, lasten odottava ilo.

Olen kiitollinen siitä ohjauksesta mitä saan ylhäältä, että toimin taas jo kesällä ja pitkin syksyä.
Nyt olisi myöhäistä edes miettiä lahjoja.
Minä ja kaksi lastani kun olemme nyt kuumeessa. 
Ollut raskas syksy oman ja lasteni terveyden kanssa. 
Olemme silti pärjänneet ja hymy ei ole hyytynyt.

Joulu on rakkauden aikaa. 
Toivon että saat rakkautta, mutta että myös jaat sitä. Myös kotisi ulkopuolelle.
Joskus se on halaus vieraalle ihmiselle Lidlissä. 
Tai oven aukipitäminen joulukiireessä tungoksessa. 
Pysähdy.
Anna sydämesi tuntea joulu. 
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. 
Vähempikin riittää. 
Tärkeintä on että joulu tulee sydämeesi. 

Ihanaa jouluviikkoa sinulle!

10.12.2016

Se on siinä!


Siinä ne nyt sitten ovat. 
Paketit, viimeiset sellaiset. 
Kaikki on paketoitu ja tietenkin hankittu. 
Olen ajoissa, tiedän. 
Kun on kroonisesti sairas on ennakoitava. 
Aloitin lahjojen parissa jo kesällä.
Paketoimaan aloitin syksyllä. 
Hiljaa rauhassa ne valmistuivat. 

Mutta mitä minä olen paketoinut?
Ja mistä kaikki hankkinut?
Kaupasta?
No joo viisi lahjaa sieltä löytyi. 
Muuten annan second hand lahjoja. 
Kierrätettyjä juttuja lahjaksiko?
Kyllä!

Samalla teet ympäristöteon, mietit lahjan saajaa hyvin tarkkaan, että olisiko tämä se oikea tavara/vaate, mitä hän tarvitsee.
Ei tule hankittua mitään turhaa. 
Ei krääsää. 
Itse ostin aina juuri sen, mikä kolahti just eikä melkein. 

Livekirpparit ja netissä, ovat täynnä upeita lahjaideoita. 
Ei käytetyn lahjan antaminen ole noloa millään lailla kun se on saajalleen juuri mieleinen. 
Kauniisti paketoituna se on avattuna täynnä rakkautta ja iloa. 
Sitä oikeanlaista jouluiloa. 

Annatko sinä second hand lahjoja?

Iloisia lahjahetkiä!

21.11.2016

Joulustressi?




Pian se taas alkaa.
Se touhuaminen, täydellisyyden hakeminen. 
Juostaan, sinne ja tänne. 
Ostetaan lahjoja enemmän, kuin olisi varaa. 
Nyt on joulu! 
Nyt nautitaan!!!

Mutta oikeesti, nautitaanko?

Itse olen jouluihminen. 
Rakastan joulua!
Aloitan hullun ajoissa lahjojen hankkimisen, koska lahjoja on ihana antaa.
Yh-äitinä ei ole rahaa ostaa kaikkea ihanaa kaupasta.
Minä etsin lahjat kirpputoreilta, kyllä, melkein kaikki lahjat on sieltä. 
Kaunista, jopa uutta sieltä löytyy. 
Käärin vanhoihin tapetteihin ja papereihin.
Edellisenä jouluna säästin paljon nauhoja ja papereita.
Lahjani on suurin osa jo paketoitu.
Oikeastaan se on pakollista minulle, koska jos jätän lahjat joulukuulle, ei jää voimia leipomiseen tai koristeltuun. 
Kaikki pitää tehdä hissukseen.

Inhoan joulustressiä!
Täpötäysiä kauppoja. 
Ylenpalttista kuluttamista.
Heitin tänä vuonna postista tulleet lelukatalogitkin roskiin. 
En halua, että nuorin lapseni alkaa haluta jotain mistä ei ole ikinä kuullutkaan, mihin minulla ei olisi sitten edes varaa. 
Ja tämä joulun ihme unohtuisi kuitenkin sinne lelukoppaan aika pian...

Annas piparitalo on juuri hyvä!
Valmis torttutaikina enemmän kuin hyvä. 
Laatikot teen valmiista pyreestä.
Yhden ihanan suklaakakun leivon itse, sitä kaikki odottaa. 

Joulu syntyy pienistä asioista.
Yhdessä tehden, rauhassa, ilman stressiä.
Suunnittelen sitä ja tätä.
Osa toteutuu, osa jää seuraavaan vuoteen.

Piparit, kuusi, kynttilät, lahjat ja suklaa. 
Hyvä ruoka läheisten kesken ja joulumusiikki. 
Yhdessä ollen rauhassa. 
Ei juoksemista sinne ja tänne. 
Eikä ylenpalttista yli-kuluttamista.
Joulu saa tulla hiljaa, sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. 

Ihania touhuiluja sinne!!

Ps. En lupaa joulukalenteria, mutta varmasti enemmän postauksia, jouluisia kuvia. 

14.10.2016

Mitäs sitten kun?




Et olekaan enää yrittäjä.
Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi. 
Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja. 
Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen. 
Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.
Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut. 
Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla. 
Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.
Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä. 
Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä. 
Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat. 
Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole. 
Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa. 

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää. 
Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta. 
Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla. 
Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla. 
Ja joskus pitää sanoa vaan vittu. 
Puhtaasti niin. 
Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään. 
Joskus toimii se, että sitä vaan toimii. 
Ei mieti liikaa. 
On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan. 
Koska aina ei voi edes hyväksyä. 
Ja kun voi, päästää irti. 

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina. 
Ja kynttilät.
Salmiakki ja suklaa. 
Hyvät leffat ja ystävät. 
Rakkaus.
Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla. 
Kaunis mekko ja kiharat. 
Kahvi. 

Pitää muistaa elää. 
Kun on tämä elämä. 
Kaunis jokatapauksessa.